Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkablogit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkablogit. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. huhtikuuta 2022

Viro alkaa Virumaalta

Yli 700 vuoden ajan on Tallinnan ohella koillisvirolainen Virumaan maakunta ollut suomalaisten tavaranvaihto- eli seprakauppiaiden sekä paikallista kulttuuria, vieraanvaraisuutta ja luontoa nauttivien lähimatkailijoiden huomion kohteena. Alueen historiallista merkitystä osoittaa sekin, että sen nimestä johdettuna on kutsumanimensä saanut koko Viron valtio ja kansa.

Mikä Virumaassa, sen läntiseksi ja itäiseksi maakunnaksi jaetussa seudussa sitten kiehtoo? Olen Suomenlahden etelärannalla asumieni 18 vuoden aikana loikoillut toki myös pärnulaisissa kylpylöissä ja käynyt Saarenmaalla toteamassa kesäiltaista valssia yhä tanssittavan. Yhä useammin olen silti päätynyt kotinurkiltani Tallinnasta alkavilla reissuillani Lahemaan rannikkokyliin ja upeille kartanotiluksille, entisen Neuvostoliiton hengestä hitaasti mutta yhä kiihtyvällä tahdilla uudistuviin Sillamäen ja Narvan kaupunkeihin, Rakveren sympaattiseen tunnelmaan ja tapahtumiin, Alutagusen kansallispuiston ikimetsiin ja soille sekä Euroopan neljänneksi suurimman sisävesistön tittelistä Saimaan kanssa kisaavan Peipsijärven yli 30 km pituisille pehmeille rantahietikoille.

Pohjimmainen peruste mielenkiinnolleni on aitous. Perusmukavia suurhotelleja ja ketjuravintoloita on maailman ja Vironkin matkailukenttä pullollaan, mutta Virumaalla kohtaa usein tekemisen meiningin sävyttämää rehtiä pienyrittäjyyttä – heitä, jotka ovat nykytrendien seuraamisen paineissakin säilyttäneet uskonsa tehdä asioita omalla tyylillään, ja juuri tekemisen eikä vain suunnittelun tai jahkailun kautta. Toimintaympäristö on haasteellinen ja palvelukulttuurissakin paikoin vielä menneisyydestä kertynyttä kehittämisen varaa, mutta niin se vaan on, että oikea Viro ikäänkuin alkaa Virumaalta – läntisimmiltä osiltaan lähes Tallinnan reunamilta. 

Lähde mukaani retkelle aitoon Viroon, veljeskansamme kotiseuduille Virumaalle. Tässä blogissa julkaistavat kirjoitukset perustuvat sekä omiin paikan päältä saamiini kokemuksiin, että virolaisen median ja paikallisten ihmisten kautta tarkistettuihin faktoihin. 

Blogin nettiosoite ”matka_Itä-Viroon” on aiemmin ollut ”sen kaikkein koillisimman Itä-Viron” eli Virumaan itäisen maakunnan matkailuväen hallinnassa. Ainakin tämän ja ensi vuoden ajan blogia isännöin kuitenkin toimeksiannon ja ihan oman henkilökohtaisen kiinnostuksenikin johdosta minä eli Timo Raussi - viisikymppinen viron kielen taitaja, kuorolaulaja ja kääntäjä sekä viestinnän moniosaaja, kuten eräs suomalainen lehti minua kymmenisen vuotta sitten tituleerasi. 

Tervetuloa ottamaan uuden matkan suunnaksi vertaistaan vailla Virumaa!

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Viron kansallinen symboli paljastaa upeimmat kasvonsa Sakan ja Toilan välissä



Itäisen Viron törmärannikko on vaikuttava näky.
Sanottakoon, että tämä juttu kertoo useista superlatiiveista. Sakan-Ontikan-Toilan törmärannikon osalta voi puhua Baltian klintin korkeimmasta ja pisimmästä yhtenäisesti kulkevasta osuudesta. Lisäksi liuskekiviseinämää reunustaa Viron kaunein tie. 

Viimeksi mainitulle väitteelle ei löydä kirjallisuudesta todistusaineistoa, joten siihen tulee sokeasti uskoa tai se pitää tarkastaa itse.

Lähes 20 kilometrin pituisen Sakan-Ontikan-Toilan tien kaunein osa on Ontikan ja Toilan välissä. Siellä mutkitteleva tie kulkee suurelta osin meren kainalossa. Välillä tien ja meren suhde tuntuu jopa huolestuttavan intiimiltä. Kohtalokkailta vaikuttavat myös törmän reunalle sijoitetut varoituskyltit. Muutakaan ei voi tehdä – näkymistä nauttivia tulee varoittaa liiallisesta rohkeudesta yli 50 metrin korkuisen törmän reunalla, sillä törmärannikon sulkeminen aidalla ei ole mahdollista.

Joskus samassa paikassa kiemurteli Tallinnan-Narvan -kauppatie. Nykyisinkin löytää vielä joistakin paikoista rajatolppia, vaikkakin suuremman osan muinaisesta tiestä ovat murtumat vieneet mennessään. Nykyisin Sakan-Ontikan-Toilan tie on sivumaantie, joka on kunnollisesti päällystetty ja hoidettu. Siitä huolimatta talvioloissa siellä valitaan ajonopeus huolellisemmin kuin jossain muualla. Ja perustellusti. 

Erityisen hienoa on kulkea Viron kauneimmat tieosuudet polkupyörällä. Polkien liikkumalla voi nauttia pitempään sekä henkeäsalpaavista merinäkymistä että toiselle puolelle jäävästä maaseudun idyllistä: ruohoa ahmivista lihanaudoista ja lampaista, hoidetuista peltotilkuista ja maataloista.

Muistan vain yhden kerran, jona pyörämatka Toilan ja Ontikan välillä oli enemmän itsensä voittamista kuin nautintoa. Se tapahtui nopeasti nousseessa syysmyrskyssä, kun ilmojen säätäjä tarjosi tuulen tuiverruksen lisäksi rajun sadekuuron.

Tuolloinen ilmojen säätäjän villi mieliala muistuu mieleen, kun ajattelen, miten mahtava se luonnon voima on ollut, joka on muokannut Pohjois-Viron törmärannikon. Viron tiedeakatemian luonnonsuojelukomitea valitsi sen vuonna 1996 yleisön esityksestä Viron kansalliseksi symboliksi. Viron kansallisen symbolin mahtavin osa sijaitsee Itä-Virumaan alueella. On vaikeaa olla hyväksymättä biologi ja toimittaja Indrek Rohtmetsan väitettä, jonka mukaan Sakan-Ontikan-Toilan liuskekivitörmä on epäilemättä Viron vaikuttavin muinaisluonnon muistomerkki.

Baltian klintti itse ulottuu Ruotsista Öölannista Venäjälle Laatokan järvelle ja on kokonaista 1200 kilometriä pitkä. Suurimman korkeutensa - 55,6 metriä merenpinnan yläpuolella – se saavuttaa Ontikalla.

On arveltu, että vain Ontikan-Valasten rantatörmä voi olla se paikka, jossa ”kotka korkean kallion päälle heitti miehen Virumaan rantaan”. Jos näin on, Viron kansalliseepoksen mukaan tämä on muinais-Viron valtion syntypaikka. Siten siis kaikin puolin arvokas paikka lipunnostoon Viron itsenäisyyspäivänä. Juhlalliseen seremoniaan kokoonnutaan vuosittain 24. helmikuuta kello 07.20 siinä paikassa, jossa liuskekiviseinämää pitkin syöksyy alas Viron korkein putous, Valasten putous.

Seitsemästä Viron korkeimmasta putouksesta peräti kuusi kohisee Itä-Virumaan törmärannikolla. Jos haluaa tarkkailla putouksia alhaalta päin, tulee ottaa huomioon, että Sakan kartanon ja Toilan välillä törmäosuus on yhtenäinen. Näin ollen mukavan ja turvallisen pääsyn merelle voi löytää vain laskeutumalla portaita pitkin.

Onneksi portaita on viime vuosikymmeninä rakennettu lisää tai uudistettu. Niinpä rantaan voi laskeutua Sakalla, Ontikalla ja Martsassa. Toilassa rantaan johtaa spa-hotellin takana sijaitsevien portaiden lisäksi myös monta tietä. Näistä upeimmat näkymät on hotellin läheltä laskeutuvalta kiemurtelevalta kuntopolulta, joka on asfaltoitu. 
Sirle Sommer-Kalda

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/
Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.





sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Suosta nousee yhä sotaan liittyviä esineitä Itä-Virumaalla - Sinimäkien kukkuloiden ympäristössä taisteltiin puoli vuotta toisessa maailmansodassa


Tähystystorni Sinimäen museon lähellä. 

Sirpa Pääkkönen, teksti, kuvat Ida-Viru.ee ja Sirpa Pääkkönen

Sinimäkien kukkulat ovat jääneet Viron ja toisen maailmansodan historiaan, koska virolaiset ja saksalaiset taistelivat siellä yli puoli vuotta helmikuusta  syyskuuhun vuonna 1944.
Kolme kukkulaa, Tornimägi, Pörguagumägi ja Pargimägi sijaitsevat Vaivaran kunnassa Narvan ja Sillamäen välissä.

Ivika Maidre
Ne eivät ole järin korkeita, mutta strategisesti ne olivat tärkeitä. Virolaiset liittolaisineen ryhmittyivät mäkien taas. Puna-armeijan joukot hyökkäsivät idästä ja kukkuloiden eteläpuolella olevaa Alutagusen suota pitkin.


"Puna-armeija pääsi suolle talvella. mutta keväällä ja kesällä suo oli märkä ja pettävä, minkä vuoksi sinne ei päästy", kertoo Sinimäkien sotamuseon Sinimäen kylässä perustanut Ivika Maidre.

Museossa on paljon sotakalustoa ja sodassa käytettyjä esineitä, koska molemmat osapuolet upottivat kalustoa suohon. Sieltä on löydetty muun muassa tykkejä, aseita, miinoja, lentokoneita ja panssarivaunuja. Yhä edelleen sotakalustoa nousee suon pintaan kesäisin. Paikalliset ilmoittavat havainnoista ja museo saa uutta tavaraa näytteille.

Ivika Maidre perusti Sinimäkien museon kymmenen vuotta sitten, koska hän halusi kertoa virolaisten sotaan joutuneiden miesten tarinan.

"Virossa sota on tullut aina idästä. Sinimäkien taistelu toisessa maailmansodassa merkitsee virolaisille samaa kuin Tali-Ihantalan taistelu suomalaisille", Maidre sanoo.

Häneltä kysytään usein, miksi virolaiset taistelivat Hitlerin Saksan rinnalla. Saksalaisten lisäksi Viron rinnalla taisteli vapaaehtoisia Norjasta, Tanskasta ja Hollannista.

"Virolaiset sotilaat eivät taistelleet Hitlerin ideologian mukaan vaan oman maansa itsenäisyyden puolesta. Siinä ei toisessa maailmansodassa onnistuttu. Itäinen Viro tuhoutui sodassa. Narva joudttiin rakentamaan uudelleen samoin kuin Vaivaran kunnan kylät."

Sinimäkien museossa on niin paljon tavaraa, että pieni museorakennus alkaa käydä ahtaaksi. Museon omistamien esineiden lisäksi keräilijät ovat lainanneet sinne löytämiään esineitä.
Museon sisätiloja.

Maidre suunnittelee museon laajennusta. Tarkoitus on rakentaa bunkkeri, josta panssarivaunu työntyy ulos. Museon sisälle tulisi myös sodanaikainen lentokone. Piirustuksia laajennuksesta on tehty. Nyt museo hakee rahoitusta niin, että laajennus valmistuisi vuonna 2020.

Museossa käy virolaisten lisäksi vieraita ulkomailta. Suomlaisia museon kävijöistä on peräti kolmekymmentä prosenttia.

Sinimäkien taistelua on kuvattu myös elokuvassa. Sotaelokuva 1944 valmistui vuonna 2015 suomalais-virolaisena yhteistyönä. Käsikirjoituksen teki Leo Kunnas ja elokuvan ohjasi Elmo Nüganen.
Sinimäkien alueesta on taistelu useissa sodissa ja siellä on kaatunut tuhansia sotilaita. Aluella on monia hautausmaita ja muistomerkkejä sodissa kaatuneille.

Vaivaran Sinimäkien museo, Roheline 19C ja D, Sinimäe. Itä-Virumaa. Avoinna ti-la 10-17, kesällä 15.6.-15.8. ti-la 10-18, su 10-16.
Opastus tilauksesta, +372 56474552, muuseum@vaivara.ee

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi


Sinimäkien museo.