sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vierailu Kreenholmin tehdassaarelle Narvassa on huikea retki menneen maailman raunioille – enimmillään tehdas työllisti 12 000 ihmistä

Krenholmi sijaitsee Narvajoen saarella.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Viron itäosissa lähellä Venäjän rajaa matkailija kohtaa monia seikkailuja. Yksi mieleenpainuvimmista elämyksistä on vierailu Kreenholmin saarella Narvassa, jossa vuosia sitten oli tekstiilitehdas täynnä elämää, hyörinää, kiirettä ja koneiden pauketta.

Siellä työskenteli enimmillään jopa 12 000 ihmistä vuonna 1980. Portilla oli tungosta, kun ihmiset vaihtoivat työvuoroa. Silloin elettiin  Neuvostoliiton suunnitelmataloutta, ja Viro kuului Neuvostoliittoon.  Tehdas tuotti kankaita koko maan tarpeisiin.
Portista sisään.


Nyt saarella kököttää rykelmä rapistuvia autiotaloja. Tehdas meni konkurssiin vuonna 2010, eikä rakennuksille ole tehty sen jälkeen mitään.
Suunnitelmia on ollut paljonkin. Saarelle voitaisiin rakentaa hotelli, kasino, kulttuurikeskus tai elokuvakeskus. Elokuville rapistuva tehdasmiljöö antaisikin hienot puitteet.

Astutaan siis sisään tehdasmiljööseen, jossa on nelisenkymmentä hylättyä rakennusta. Ensin täytyy ylittää siltä. Narvajoessa koski pauhaa valtoimenaan. Tehdas sai energiansa joen koskessa toimineesta vesiturbiinista.

Veden voima tuntuu huumaavalta, kun ryöpsähtelevää vettä katselee sillalta, joka ennen oli ahkerassa käytössä. Nyt siltaa käyttävät enimmäkseen Kreenholmissa vierailevat ryhmät.
Talokompleksin valtavuuden aistii jo portilla. Punatyyliset jykevät tiilirakennukset edustavat englantilaista arkkitehtuuria: uusromaanista, uusgoottilaista ja uusrenessanssista kertaustyyliä.

Portti johdattaa pitkälle käytävälle, jossa rakennukset  ja sisäpihat seuraavat toisiaan pitkänä jonona.
Yhdellä sisäpihalla pääsee sisälle tehdassaliin. Se on täynnä valtavia pylväitä. Joihinkin pylväisiin on liimattu nuorten hymyilevien naisten valokuvia. He olivat tehtaan työntekijöitä.
Tekstiilityöntekijä.


Talojen tiiliseinät halkeilevat, monet ikkunat on suljettu luukuilla ja lasisissa ikkunoissa näkyy säröjä.
Yksin täällä ei tekisi mieli kuljeskella loppusyksyn sateisena päivänä, mutta opastetut retket alueelle ovat erittäin  kiinnostavia. Menneen maailman  raunioista kiinnostuneelle paikka on loputon seikkailujen kohde.

Tehtaalla on pitkä historia. Sen perusti saksalainen puuvillakauppias Ludwig Knoop vuonna 1857.  1800-luvun se kuului maailman suurimpiin tekstiiliteollisuusyrityksiin.

Kreenholmista kehittyi oma pienosyhteiskunta. Tehdaskiinteistöjen lisäksi alueella  oli leipomo, saha,  tiilitehdas, sairaala, koulu, lastentarha, kauppoja, työläisten kasarmeja ja johtajien koteja.

Kun Viro liitettiin Neuvostoliittoon 1940, Kreenholmin tehdas kansallistettiin ja liitettiin osaksi suunnitelmataloutta.  Toisessa maailmansodassa tehdas vaurioitui pahasti, mutta se kunnostettiin sodan jälkeen. Puuvillaraaka-ainetta tuotiin Keski-Aasiasta ja työntekijöitä saapui muualta Neuvostoliitosta.

Viro sai takaisin itsenäisyytensä takaisin 1991. Puuvillatehdas jatkoi toimintaansa, mutta työntekijöiden määrä väheni. Tehdas yksityistettiin 1994. Aasialaisten tulo Euroopan markkinoille heikensi tehtaan asemaa. Konkurssi koitti lopulta vuonna 2010.

Katso video Kreenholmista

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.
 www.idaviru.ee/fi





tiistai 21. marraskuuta 2017

Matkakirjailija Tapio Mäkeläinen antaa vinkit Itä-Virumaalle: Sillamäe, Viron kaivosmuseo, Narva, Kreenholmi ja upea luonto

Tapio Mäkeläinen Martin markkinoilla 2017.
Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Tietokirjailija ja Tuglas-seuran kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläinen tuntee Viron laidasta laitaan. Viro-tietämystään hän jakaa lukijoille matkakirjoissa ja tietokirjoissa.  Hän on julkaissut kymmenisen matkakirjaa ja yli kaksikymmentä tietokirjaa.
.
Mäkeläinen opiskeli Turussa ja Helsingissä 1980-luvulla suomen sukukieliä, lähinnä viroa ja unkaria. Tuglas-seuraan hän liittyi 1983 ja matkailijoita hän on vienyt Viroon vuodesta 1984 lähtien. Marraskuisilla Martin markkinoilla Mäkeläinen on tuttu näky esiintymislavalla juontamassa haastatteluja ja ohjelmia.
"Olen olen töissä kaikilla Martin markkinoilla", hän kertoo.

Mäkeläinen kirjoittaa Viron matkaoppiata sarjaan Tapion matkassa. Vuosi sitten ilmestyi  Tapion matkassa Narvaan ja Koillis-Viroon.

Nyt kysytäänkin Tapiolta viisi tärppiä. Mitä Itä-Virumaalla Koillis-Virossa kannattaa nähdä?
Sillamäe

1. "Sillamäe. Keskusta edustaa aidosti stalinilaista arkkitehtuuria. Muualta sellaista arkkitehtuurista kokonaisuutta ei löydy. Sillamäessä kuvattiin suomalaista Ikitie-elokuvaa. Elokuvassa kaupunki viittasi Petroskoihin. Sillamäen kulttuuritalossa on pieni neuvostoajan museo ja kaupungissa on hieno kaupunginmuseo."

2. "Palavakivi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kohtla-Nõmmella sijaitsevaan Viron kaivosmuseoon. Siellä toimii oppaina entisiä kaivosmiehiä, pääsee matkustamaan kaivosmiesten junalla, näkee aitoja koneita ja voi tilata kaivosmiehen lounaan maan alle kaivokseen. Maan päällä on moderni museo, joka esittelee työn eri vaiheita kaivoksessa."
Viron kaivosmuseo.

3. "Narvan kaupunki. Idän ja lännen välinen raja on täällä  hyvin dramaattinen, koska Narvajoen toiselle puolella on Venäjä ja Ivangorod. Kummallakin puolella jokea on vanha linna ja niiden ympärille syntyneet kaupungit."

4. "Kreenholmin tehdasalue. Kreenholmi on Narvan kaupungissa sijaitseva erillinen osa, joka syntyi 1800-luvulla tekstiilitehtaan ympärille. Sinne rakennettiin työläisten ja johtajien asuintalot, koulut, lastentarhat ja sairaala. Nyt alue on tyhjillään, mutta sillä on suuri matkailupotentiaali."

5. "Luonto. Missään muualla Virossa ei ole yhtä upeaa törmärannikkoa ja järviseutua. Itä-Virumaalla on upeita metsiä, soita ja järviä."

Katso video Sillamäestä

Katso video Kreenhomista

Katso video Viron kaivosmuseosta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi





perjantai 17. marraskuuta 2017

Sillamäe Itä-Virumaalla oli ennen vierailta suljettu kaupunki – nyt kaupungin hienoa keskustaa entisöidään ja kaupunki kehittää matkailupalveluja



Sillamäen keskustassa kävelykatu vie suoraan merelle.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Ensimmäinen tunne Sillamäessä Koillis-Virossa on hätkähdys. Kun seisoo kulttuuritalon edessä olevilla portaille, silmien eteen avautuu Sillamäen keskusta, josta Mere puisteen kävelykatu vie suoraan rantaan.

Loppusyksyn tuuli ja räntä vihmovat päin kasvoja. Sillamäen keskusta on lähes tyhjä. Vain muutama kulkija uhmaa vinkuvaa tuulta. Sillamäe on saanut lisänimekseen town of fresh seawinds, tuulten kaupunki.

Kaupungin arkkitehtuuria nimitetään stalinistiseksi arkkitehtuuriksi. Kaupunki rakennettiin pääosin 1950-luvun alussa. Jotkut arvostelevat arkkitehtuuria sen mahtipontisuudesta. Minulle arkkitehtuuri tuo mieleen uusklassismin. Näkymä valkoisten ja keltaisten talojen reunustamalle viivasuoralle kävelykadulle on yksinkertaisesti hieno. EU tukee parhaillaan tapahtuvaa kaupungin kunnostusta.
Keskustan uusklassismia.

Itä-Virumaalle seikkailumatkalle lähtevälle Sillamäe on ehdoton vierailukohde. Se on salaisuuksien kaupunki, sillä Viron ollessa osa Neuvostoliittoa Sillamäe oli suljettu kaupunki. Neuvostoliitto sijoitti sinne toisen maailmansodan jälkeen kemianteollisuutta ja rikasti uraania ydinaseteollisuuteen.

Ennen toista maailmansotaa Sillamäe oli kaunis idyllimäinen kylä, jonka maisema oli osa Viron pohjoisrannikon kansallismaisemaa. Siellä kävi taiteilijoita ja kesänviettäjiä Pietarista.
Sillamäe  tuhoutui pahasti pommituksissa. Kun kaupunki rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen, siitä puhuttiin erityiskoodilla. Raja-alueella tarkastettiin passi.
Neuvostoajan museo.

Neuvostoajasta Sillamäessa kertoo kaupungin kulttuuritalon väestönsuojaa sijoitettu pieni museo. Esillä on punalippuja, kunniakirjoja, univormuja, sotatarvikkeita, kaasunaamareita sekä  julisteita neuvostoajan laulajista ja näyttelijöistä. Toki sieltä löytyy myös Leninin kipsinen rintakuva.

Kulttuuritalo on Sillamäen kulttuurielämän virkeä keskus. Siellä järjestetään konsertteja ja teatteriesityksiä ja siellä käy vierailevia ryhmiä muun muassa Venäjältä. 

Neuvostoajan museo on Sillamäen museon sivupiste. Päämuseossa (Kajaka tänav 17 A) on kuusi salia, jotka esittelevät Sillamäen kaupungin historiaa, elämää 1950-luvulla, läheisen Vaivaran kunnan elämää 1700-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Soittorasia-salissa näkee kiinnostavan kokoelman historiallisia soittimia, levysoittimia ja radioita.
Kaupunginmuseon leluja.

Museossa on meneillään askartelutunti, kun pyrähdämme sisään.
”Tämä kuuluu Sillamäen koulun opetukseen”, kertoo opettaja Irina Zamarina.
Museossa työskentelevä Aleksandr Popolitov esittelee nukke- ja lelukokoelmaa. Kahteen museosaliin on kerätty tavattoman paljon nukkeja eri aikakausilta.

Erityisen ylpeä Popolitov on museon laajasta kivi- ja fossiilikokoelmasta. Hän on kerännyt niitä sinne itse Viron rikkaasta maaperästä.

Erityislaatuisensa vuoksi Sillamäe kiinnostaa monia elokuvatekijöitä.  Siellä on kuvattu lukuisia elokuvia, muun muassa suomalaisen Ikitie-elokuvan jotkut kohtaukset kuvattiin Sillamäessä.  

Katso video Sillamäestä

Lue Sillamäen puistotien avajaisista

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.
 www.idaviru.ee/fi


Konserttisali kultturikeskuksessa.

Neuvostoajan museo.

Kaupunginmuseo.

Kansatieteellinen museo,

Soittimia.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Toilan kylpylässä lasketaan liukumäkeä, uidaan ja saunotaan – kesällä kylässä kilpaillaan tuliveistosten rakentamisessa



Perhe Toilan kylpylässä.
Teksti Sirpa Pääkkönen, kuvat Toila spa ja Sirpa Pääkkönen

Viuuuh, liukumäki antaa kovan kyydin laskijalle Toila span kylpylässä Itä-Virossa. Lasten leikkihuone on poikkeuksellisen suuri. Erikoista on myös se, että katonrajasta lattiaan kiemurteleva liukumäki kantaa myös aikuisen painon.

Toila spa Toilan kylässä meren rannalla on suunniteltu koko perheen lomanviettopaikaksi. Ohjelmaa ja tekemistä riittää kaikille perheenjäsenille.
Kahteen huoneeseen rakennetussa lasten leikkimaailmassa voi pomppia pehmustetuilla tyynyillä, kiivetä torneihin, pelata tietokonepelejä, leikkiä pehmoleluilla, piirtää ja askarella. Leikkihuoneessa on valvoja,  kiireisimpinä loma-aikoina valvojia on kaksi.
Savityöpaja.

Kädentaitoja pääsee treenaamaan savityöpajassa, jossa sekä lapset että aikuiset voivat kokeilla dreijaamista ja savitöiden tekemistä. Kesällä hotellin vieressä on pienoisgolfrata.

Kylpylä- ja saunaosastot jakaantuvat kahteen osastoon. Lapset pääsevät polskuttelemaan spa-osaston lämpimiin vesiin. Siellä on myös pitkä 25 metrin uimarata, porealtaita ja useita saunoja, muun muassa höyrysauna ja infrapunsauna. Rakennuksen katolla voi kylpeä hirsisaunassa sekä ihailla meri- ja metsämaisemia.

Aikuisille on toinenkin kylpyläosasto, japanilaistyyppinen Wellness-osasto Orkidea. Ikäraja on kahdeksantoista ja osasto on luotu rauhoittumista varten. Siellä voi kastautua kylmään veteen, lojua kuumassa vedessä tai nauttia poreista allasosastossa, jossa siniset ja vihreät valot luovat rauhoittavaa tunnelmaa.

Saunoja on seitsemän, muun muassa höyry- ja hunajasauna, japanilainen sauna ja suomalainen sauna. Kylpemisen välissä voi istahtaa lepotuoleille, kuunnella rauhoittavaa musiikkia, juoda teetä ja maistella hedelmiä. Rentoutumista edistämään kylpylään on rakennettu pieni viherkasvien täyteinen puutarha.
Wellness-keskus Orkidea.

Toila Spa –hotelli on yksi kymmenestä virolaisesta hotellista, jossa wellnes-palveluiden lisäksi saa lääketieteellistä hoitoa. Suomestakin sinne tehdään paljon terveysmatkoja.
”Meillä on hoitoja myös lapsille. Kun aikuiset menevät omiin hoitoihinsa, lapset pääsevät voimisteluun tai suolahuoneeseen”, markkinointijohtaja Kärt Purga kertoo.

Hän on yksi hotellin suomea osaavista työntekijöistä. Tällä hetkellä suomenkielentaitoisia työntekijöitä hotellissa on peräti neljä. Palvelua saa muillakin kielillä, muun muassa englanniksi.

Hotellirakennus rakennettiin vuonna 1989 kaivosmiesten  parantolaksi. Itä-Viro on perinteistä kaivosteollisuusaluetta, ja pölyisissä oloissa työskennelleet kaivosmiehet tarvitsivat oman hoito- ja rentoutumispaikan. Silloin parantolassa oli vain yksi uima-allas.

Perusteellinen remontti tehtiin vuonna 2000, jolloin rakennettiin kylpyläpalvelut. Ravintoloita on kaksi. A la carte –ravintolassa järjestetään perjantaisin tanssiesityksiä, joita myös lapset pääsevät katsomaan.

Kylpylän vieressä on upeat ulkoilumaastot. Oru-puisto henkii historiaa, sillä se rakennettiin jo 1800-luvun lopussa. Rannassa on pienivenesatama ja hyvä uimaranta. Hotellista pääsee rantaan portaita pitkin. Hotelli sijaitsee korkealla rantatörmällä.
”Rannassa on kivistä, mutta kun kävelee eteenpäin, meri muuttuu hiekkapohjaiseksi”, Kärt Purga kertoo.

Rannasta voi etsiä erikoisia kiviä, joissa on reikiä. Osa kivistä on fossiileja, joiden sisälle on jähmettynyt etanoita ja kasveja.
”Lapset rakentelevat kivistä mielellään torneja, mutta kiviä ei saa viedä pois rannalta.”

Kesäisin, elokuun viimeisenä lauantaina Toilan satamassa järjestetään Muinaistulien yö, jossa on monipuolinen kulttuuriohjelma.
”Festivaalille saapuu joukkueita kilpailemaan siitä, kuka tekee komeimman tuliveistoksen. Kilpailussa ei saa käyttää sellaisia materiaaleja, jotka eivät pala kuten lasia, nauloja, ruuveja ja metalleja. Veistokset sytytetään pimeän saapuessa klo 21.30.”
Lapsille Muinaistulien yö –festivaali tarjoaa muun muassa askartelua, kasvomaalausta ja minieläintarhan.


Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.
 www.idaviru.ee/fi

Leikkihuone.

Uintikeskus.

Muinaistulien yö.

Minigolfia.






maanantai 6. marraskuuta 2017

Lähde seikkailemaan Itä-Viroon – uusi blogi antaa vinkkejä matkailuun ja kertoo Itä-Viron erityispiirteistä


Narvan linna.







Sillamäen uusklassista keskustaa.







Leikkihuone Toilan kylpylässä.


Toinen Itä-Viron erityispiirre on vesi, Ivika Maidre määrittelee. Pohjoisessa kuohuu Suomenlahti, idässä virtaa Narvajoki ja etelässä aluetta rajaa komea Peipsijärvi.
”Viron pohjoisrannikon rantatörmät ovat ainutlaatuisia. Itä-Viron luonto on upea. Meillä on paljon metsiä ja soita. Joillakin suo-alueilla voi kävellä pitkospuilla. Metsissä elää monia eläimiä, muun muassa karhuja.”

Kolmas erityispiirre on teollisuus ja kaivokset. Palavankiven louhiminen kaivoksista on työllistänyt kaivosmiehiä ja antanut energiaa koko maalle. Kaivosmiesten työhön pääsee tutustumaan Viron ainutlaatuisessa kaivosmuseossa Kohtla-Nõmmella. Siellä näkee, miten kaivosta louhittiin ja millaisissa oloissa kaivosmiehet työskentelivät 1900-luvulla. Museo kaivoksessa avattiin 2000-luvun alussa. 
Kaivosmuseo Kohtla-Nõmmella.

Kymmenen viime vuoden aikana Itä-Virossa on alettu voimakkaasti kehittää matkailupalveluita. Kiinnostavia matkakohteita on kunnostettu, lapsille on rakennettu seikkailupuistoja, vanhoja kylpylöitä on remontoitu ja uusia kylpylähotelleja rakennettu.

Yksi kylpyläpaikkakunnista on Toila, jossa kylpylän lisäksi upea vierailukohde on 1800-luvun lopussa  perustettu Oru-puisto. Viron ensimmäisellä presidentillä Konstantin Pätsillä oli siellä asunto, joka kuitenkin tuhoutui toisessa maailmansodassa. Komeat lehmuskujat ja eri tasoihin sijoitetut rakennelmat ovat säilyneet. Siellä on muun muassa näköalaterassi, josta aukeaa näkymä  Suomenlahdelle.

Toilassa asuu Kadri Jalonen. Mitä hän kertoo Itä-Virosta?
”Itä-Viro on monien ennätysten alue. Meillä on muun muassa Viron pisin hiekkaranta. Narva-Joensuusta alkaa kaksitoista kilometriä pitkä valkohiekkainen ranta, jossa voi kävellä ja rentoutua. Sieltä löytää kesällä rauhallisia sopukoita. Peipsijärven pohjoisosassa rantaa on peräti 37 kilometriä. Se on mökki- ja huvila-aluetta.”

Ennätyksellisiä ovat myös rantatörmien korkeudet. Ne kohoavat paikoin yli 50 metriä merenpinnasta. Pudotus alaspäin tuntuu huumaavan jyrkältä, kun seisoo rantatörmän reunalla.
Kadri Jalonen suosittelee vierailemaan Itä-Viron linnoissa ja kartanoissa. Kartanot ovat eri  kokoisia ja niihin liittyy kiinnostavia historiallisia tarinoita. Omaleimainen on esimerkiksi Purtsen linna, joka on ainoa säilynyt yhden perheen omistuksessa ollut pieni linna.

Käsitöistä kiinnostuneiden kannattaa suunnata pieneen, kauniiseen Avinurmen kylään. Se sijaitsee metsän keskellä ja siellä on paljon käsityöläisiä, jotka valmistavat tuotteitaan puusta. Noin kahdenkymmenenviiden kilometrin päässä Mäetugsella on metsästysmuseo.

Jalosen mukaan Itä-Virossa sekoittuvat erilaiset kulttuurit, perinteet ja elämäntavat, mikä lisää alueen kiinnostavuutta. Alueella puhutaan paljon venäjää. Neuvostoaikana Itä-Viroon komennettiin työntekijöitä eri puolilta Neuvostoliittoa kaivoksiin. Sillamäestä virolaisia joutui lähtemääni, koska sinne sijoitettiin venäläistä ydinaseteollisuutta.

Aluetta leimaa myös historiallinen rautatie. Tallinnasta Pietariin rakennettu rautatie avattiin 1870  helpottamaan kauppaa ja liikennettä.

Nykyään Tallinnasta pääsee Narvaan noin kolmessa tunnissa erittäin hyvää, uutta tietä pitkin.
Matkailublogi Matkalla Virossa – seikkailuja ja elämyksiä tulee säännöllisesti kertomaan kiinnostavista paikoista Itä-Virossa. Blogissa suositellaan nähtävyyksiä, elämyskohteita, hotelleja, ravintoloita, ruokapaikkoja ja lapsiperheitä kiinnostavia kohteita.

Virolaiset luonnehtivat Itä-Virumaata seikkailujen maakunnaksi. Seuraamalla blogia, saat selville, millaisia seikkaluja Itä-Viro tarjoaa matkailijoilla. Blogin löydät esimerkiksi Googlesta ja Facebookista Itä-Viro ystävät –sivulta. Tykkäämällä sivusta näet aina uudet blogitekstit ja myös muita kiinnostavia asioita Itä-Virosta.

Seuraa blogia Matkalla Itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä. Vieraile Itä-Virossa!

Katso video Kohtlan kaivosmuseosta.

Katso video Sillamäestä

Katso video Oru-puistosta



Presidentti Pehr Evind Svinhufvud vieraili Viron presidentin Konstantin Pätsin kesäresidenssissä Toilan Oru-puistossa 21.heinäkuuta1936.